Pitkän aikaa olen tullut hyvin toimeen yhdellä meikkipussukalla. Eikä se ole ollut edes erityisen iso. Hiljalleen meikkipussi on alkanut täyttyä uhkaavasti ja kosmetiikkaa on levittäytynyt myös kylpyhuoneen peilikaapin hyllyille. Syksyllä hankin Tallinnanreissulta pussukan hammasharjoja yms. tarvikkeita varten. Nyt huomaan senkin täyttyneen huulipunista, meikkivoiteista ja löytyipä sieltä kadoksissa ollut pussukka hengettömiäkin. Joka tapauksessa aina se puteli, mitä tarvitsisi on jossakin hukassa.

Tänään kävin vähän puolivahingossa, eli "jos mä vaan pikkusen vilkaisen", kiertämässä Sokoksen alennusmyyntilaareja. Joka kerta Sokoksella käydessäni kuolaan NoaNoa:n rekkejä, hinta on vaan turhan kova budjetilleni. Tänään bongasin kuitenkin kivan pussukan, jonka päätin pyhittää uudeksi meikkipussiksi.

Inventaario täytyy kyllä tehdä. Uskoisin että tuolta löytyy 3+n ripsiväriä, jotka ovat jääneet unohduksiin hankittuani uuden, enkä ole muistanut heittää niitä vanhoja pois. Tuskin tuo oma röykkiöni on juuri mitään monen muun vastaavaan verrattuna, mutta toivottavasti se silti tuosta vielä pienenee. Ainakin niin paljon, että toilettipussiksi hankittu saa palata siihen tarkoitukseen ja meikit mahtuu, on ja pysyy kahdessa pienemmässä. Olisikohan siinä aihetta uuden vuoden tavoitteeksi...

Tänään oli päivä, jolloin blogin nimi todellakin heräsi henkiin. Tiedossani oli, että piti käydä ihmisten ilmoilla ja näyttää myös siltä että kehtaa asunnon ovesta astua ulos.

Olisi siis kannattanut käydä vain kiltisti suihussa, sitten tukka ponnarille, lätkiä vähän CC-voidetta nassuun ja jo useamman viikon käyttämääni rajauskynää silmiin, niin kaikelta tältä olisi kenties vältytty.

En sitten kuitenkaan mennyt sinne suihkuun, vaan ajattelin, että kuivashampoo pelastaa vielä tänään hiukseni. Kuivashampoo toimi hyvin, niinkuin ennenkin ja sain väännettyä ihan kohtuullisen pinniviritelmän takaraivoon. Sitten oli toki hiuskiinteen vuoro. Pullon spraymekanismi on aiemmin toiminut moitteetta, mutta nyt lakkaa tuli suihkeen lisäksi jostain liitoksen välistä myös nestemäisenä norona pitkin putelin kylkeä. No eipä muuta kuin pesemään käsiä. Nutturahökötys tuntui joka tapauksessa onneksi saaneen riittävän määrän mömmöä pysyäkseen paikallaan.

Hiusten jälkeen sitten naaman kimppuun. Kasvoille meni nätisti kosteus- ja CC-voiteet, mutta sitten päätinkin palata jokin aika sitten melko hyväksi totemaani silmienrajaustyyliin. Eräs eyeliner-tussini on sekin alkanut vuotaa kuin seula jostain liitoksistaan, mutta väri pysyy onneksi melko nätisti korkin alla piilossa, eikä tahraa koko meikkipussukkaa. Olen sitä sitten ottanut pienellä, kapealla meikkisiveltimellä väriä ja vedellyt viivat melko onnistuneesti silmiini. Tällä kertaa väriä tulikin siveltimeen sitten vähän reilummin ja onnistuin tökkäämään sen sopivassa kulmassa luomeeni niin, että ripsien yläpuolella oli useamman millimetrin paksuinen viiva. Eipä sitä sitten auttanut kuin koittaa jotenkin pelastaa tilanne ja tehdä sitten oikein tuhdit rajauksen kumpaankin silmään. Ripsiväri sentään osui oikeaan paikkaan oikealla tavalla.

Kovin pakkeloidut silmät näyttivät sitten vähän hölmöltä parilta huulirasvalla päällystettyjen huulien kanssa. Joten eikun rajaamaan ja punaamaan. Tämän jälkeen totesin, että nyt näky on kovin kalpea, joten poskipunat paikalleen. Eikä tässä vielä kaikki, kokonaisuus vaati väriä kulmakarvoihin.

Sitten olinkin valmis lähtemään sivistyksen pariin, joka lopulta oli hissiretki kadulle, kolmen minuutin pistäytyminen eräässä toimistossa ja takaisin kotiin.

Blogi on ollut vuoden verran unholassa, nyt koitetaan herättää tätä henkiin artikkelilla yhdestä lukuisista ex tempore -hankinnoista. Tilasin siis LivBoxin itselleni puolen vuoden ajaksi. Jutun ideana siis on, että postissa tulee kerran kuukaudessa laatikko, joka sisältää kosmetiikkaa tms. mutta tarkempi sisältö ei ole tiedossa etukäteen. Toisinsanoen vähän kuin joulu kuukausittain. Tai ainakin pieni ylläri. LivBoxia on tullut myös yksi miehille suunniteltu versio, ilmeisesti ne myytiin nopeasti loppuun. Saa nähdä onko pojille tulossa omaa säännöllisempää laatikkopalvelua lähiaikoina. Lisää aiheesta voi lukea osoitteesta http://livbox.fi

Ensimmäinen boxini tuli tänään, sisällöksi paljastui:

Koska kuva ei nyt kerro enempää kuin tuhat sanaa, kuvan sisältö vielä selkeämmin ilmaistuna: 

• Paese silmänrajauskynä
• Calvin Klein Reveal EdP -tuoksunäyte
• Calvin Klein Euphoria Gold EdT -tuoksunäyte
• Vichy Aqualia Thermal Rich -voide
• Rimmel ScandalEyes Retro Glam Mascara
• LV Täyteläinen jalkavoide
• Duc d'O -tryffeliä

Tuo Euphoria Gold on miesten tuoksu, mukana oli lappu, joka muistutti jakamisen ilosta ja kehoituksena ilahduttaa sillä puolisoa, isää tai ystävää. Täytyykin siis haistatuttaa tuo puolisolla, kun taas nähdään. Omasta mielestäni tämä "aistikas, mausteinen, itämainen tuoksu miehelle, joka haluaa tulla huomatuksi ja että hänet muistetaan" vaikutti ihan lupaavalta haisulta.

Reveal:ia suihkautin omaan ranteeseeni, luvassa oli "lämmin itämainen tuoksu, jossa on karkean suolan tuoksuvivahde". Itse en oikein mieltynyt tähän, oli turhan vahva omaan nenääni. Joten täytyy tiedustella, josko äitini ilahtuisi tästä näytteestä.

Paesen mustassa silmänrajauskynässä on mukana glitteriä, pikaisesti silmiin vedettynä näytti hauskalta. Itse en välttämättä olisi tullut hankkineeksi tätä tuotetta. Olen mieltynyt käyttämään eye lineria, jota sudin luomiin pienellä siveltimellä. Rimmelin ripsiväri vaikutti oikein hyvältä tuotteelta, vaikka harja oli alkuun hieman kömpelön oloinen.

Saman valmistajan tryffeleitä olen päässyt maistamaan joskus aikaisemmin. Muistaakseni oli niin hyviä, että saa nähdä kuinka kauan maltan pitää paketin avaamattomana.

LV:n jalkavoide tulee varmasti käyttöön. Omat kavioni ovat kovin kuivumiseen ja kovettumiseen taipuvaiset, joten josko uuden voiteen myötä aktivoituisin raspailuun ja rasvailuun.

Vichyn voiteen pitäisi "auttaa vahvistamaan ihoa jättäen ihon pinnan pehmeäksi". Tämän kalsean, tuulisen ja kostean kelin naaman, joka nauttii töissä vielä koneellisesta ilmanvaihdosta, pinnalle pitäisi saada kyllä jotain parannusta aikaiseksi. Saa nähdä löytyisikö se tästä purnukasta.

Olen tässä jo jonkun aikaa harmitellut, että silloin kun en huuliini levitä Bepanthenia, vaan kaipaisin jotain muuta kuin kirkkaanpunaista huulipunaa, sopivaa sävyä ei ole meikkipussistani löytynyt. Tiedossa oli vielä tapahtuma, jossa oletuksena oli näyttää nätiltä ja huulissakin sopisi olla muutakin kuin rohtumia. Vuosi sitten hankin hädissäni samaiseen tilaisuuteen punan (kuvassa ylempi). Se ei sopinut oikein naamani saati huulieni väriin, mutta olipahan edes joku ja jatkojen jälkeen aamuseitsemältä sillä sai näppärästi kirjoitettua viestin nenäliinaan.

Joten suuntasin jälleen tavaratalon kosmetiikkaosastolle. Uskomattoman nopeasti myyjä tulikin kyselemään mitä olin vailla. Kerroin etsiväni tummempaa juhlahuulipunaa, mielummin mattaa sellaista. Sain taas vaikeita lisäkysymyksiä; haluaisinko mielummin kylmän vai lämpimän sävyn sekä mihin tilaisuuteen tämä puna tulisi? Sävystä en osannut sanoa oikein mitään. Tilaisuuteenkin vastasin hyvin ympäripyöreästi. Enhän minä nyt huulipunaa osta yhtä tiettyä tilaisuutta varten! Sitä käytetään niin kauan kuin tavaraa riittää ja päällä on sävyyn suunnilleen sopivat vaatteet. Myyjä esitteli minulle muutaman eri sävyvaihtoehdon ja taisin taas valita sen kolmannen. Eikä ollut edes matta. "Tää on tämmönen kivan juhlava, vähän tommonen kiiltävä." Lisäksi hän sai minulle vielä matkaan huultenrajauskynän. Kassalle päästyäni ostosten summan kuullessani sainkin miettiä itsekseni, että veronpalautukset olivat juuri tulleet. Myyjä ei ollut kertonut, enkä itse tajunnut havainnoida saati kysyä, että käsissäni oli Lancomen ja Giorgio Armanin tuotteet. Hinnat toki sen mukaiset. Päätinkin siis, ettei tarvi moisia ostoksia tehdä ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Lisäksi mukaan tarttui vielä huulipunasivellin, joka ei onneksi ollut kovin hintava.

Itse tilaisuus sujui mukavasti, hyvän seuran ja maittavan ruuan merkeissä. Jatkoille päästyämme bongasin, että samassa ravintolassa kanssamme oli itse professori Esko Valtaoja. Olin juuri hankkinut hänen uusimman teoksensa Kaiken käsikirja: Mitä jokaisen tulisi tietää? (Ursan julkaisuja 129. Helsingissä: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012.) Sekä hänen ja Tampereen entisen piispan Juha Pihkalan kirjan Nurkkaan ahdettu Jumala? Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta. (Helsinki: Kirjapaja, 2004.) Harmitti, että kirjat olivat kotona, enkä saisi niihin omistuskirjoitusta. Totesin myös, että tällä kertaa mukanani ollut huulipuna oli turhan hintava kynäksi käytettäväksi. Herra Valtaoja sai siis jatkaa iltaansa rauhassa ja minun huulipunaani ei tarvittu tällä kertaa viestien jättämiseen.

 

Totesin otsikon lausahduksen joskus pienenä. En muista enää, että miksi tai mihin tilanteeseen se liittyi. Todennäköisesti harmitti, kun isoveljeltä oli päässyt flatus. Mielumminhan sitä toki hyvältä tuoksuu kuin pahalta. Lehmän lannan haju maalla kuuluu kyllä minun kevääni tuoksumaailmaan.

Elämä joka tapauksessa on täynnä erilaisia hajuja ja tuoksuja. Sade tuoksuu, kevät tuoksuu, meri tuoksuu, rakkaalla ihmisellä on oma tuoksunsa. Pienet vauvat joko tuoksuu tai haisee.                                    

Töissä ollessani tavoitteena on olla mahdollisimman tuoksuton. Mutta sielläkin on hajuja. Välillä töitä paiskiessa tulee hiki, kahvihuoneesta tulee aamulla vastustamaton tuoksu kun saapuu unisena aamuvuoroon ja täyttää kuppinsa Costa Ricalla, suojakäsineiden haju tarttuu käsiin, töissä tapaamani ihmiset voivat syystä tai toisesta erittää joko parfyymin tai virtsan hajua.

Hajusteiden käyttö ei siis ole minulle arkipäivää. Jostain syystä, todennäköisesti markkinamiehet olivat olleet ovelia mainonnassaan, ajattelin että hankimpa itselleni joululahjaksi tuoksun. Kuitenkaan töihin ei voi tuoksua laittaa, kauppareissulle tuoksun suihkuttelu tuntuu jotenkin turhalta hienostelulta. Konserttiin mennessä koittaa miettiä vierustovereita, onkohan jollakin tuoksuyliherkkyys. On niitä toki jokunen tilaisuus vuodessa, kun on mukava sonnustautua muuhunkin hajuun kuin deodorantista tai saippuasta lähtevään. Lienee siis tulevaisuuden murhe, milloin aion tuoksua suihkautella.

Olin saanut jonkun kaupan kylkiäisenä näytteen Hugo Bossin Nuit -tuoksusta sekä vielä Boss Bottled ja Boss Jour Pour Femme. On muuten tolkuttoman hankala miettiä tuommoisesta pahvilärpäkkeestä, että mikähän noista nyt on oikeasti se tuoksun nimi, mikä tarkoittaa ihmisen sukupuolta ja mikä lienee valmistaja. Tuo Nuit pääsi pari kertaa testaukseen ja olin jo melkein tehnyt ostopäätöksen. Niihin kahteen muuhun en ole vielä ehtinyt koskea.

Aikani kosmetiikkaosaston tuoksuhyllyjä kierrellessäni myyjä tulikin kysymään, tarvitsenko apua. Kerroin etsiväni sellaista tuoksua, mikä ei ole kovin juhlava eikä erityisen päällekäyvä. Entuudestaan minulta löytyy Calvin Kleinin Euphoria, mutta nyt haussa olisi jotain muuta. No sitten tulikin liuta kysymyksiä, joita en ollut tullut ajatelleeksi. Mihin tilanteeseen tuoksu tulee? Haluanko sen olevan kukkainen, mausteinen vai kenties jotenkin veteen liittyvä (ei kai se myyjä nyt "vetinenkään" voinut sanoa..) Hetken mietittyäni sain todettua, että ei ainakaan kukkainen tai mausteinen.

Myyjäparka sai sentään jotain luettua sanoiksi pukemattomista ajatuksistani ja tuoksutti minulla yhteensä neljää tuoksua. Kolmas kerta sanoi toden ja mukaani tarttui Bvlgari Omnia Crystalline. Enhän minä noista tuoksuista tajua muuta, kuin sen mikä tuoksuu omaan nenään hyvältä ja mikä ei. Siksipä olikin hauska kotona katsoa netistä, mitä tästä tuoksusta sanotaan: "Bulgarin klassikkotuoksun Omnia Crystallinen uusi EdP versio yhdistää raikkaan mandariinin ja herkän lootuksen santelipuun pehmeyteen." (www.sokos.fi) ja "Capturing the glowing clarity of crystal light, Omnia Crystalline illuminates, reflects, and reveals a woman's unique radiance, her femininity, her beauty - the inexpressible, irresistible lightness of her being." (www.sephora.com). Empä noista lainauksista tiedä, mutta hyvältä se mielestäni tuoksuu.

Ja kun olin kiltisti maksanut ostokseni, myyjä antoi mukaan vielä näytteet Giorgio Armanin Si ja Guccin Flora -tuoksuista. Nyt kun vielä keksisi, milloin noita kaikkia käyttäisi. Ainakin niillä saa aikaan ruotsinlaivan tax freen tuoksumaailman kun avaa kaikki pullot yhtä aikaa. Pyörii vielä pari kertaa napansa ympäri, niin vain karaoken äänet puuttuvat taustalta täydellisen elämyksen luomiseksi.