Totesin otsikon lausahduksen joskus pienenä. En muista enää, että miksi tai mihin tilanteeseen se liittyi. Todennäköisesti harmitti, kun isoveljeltä oli päässyt flatus. Mielumminhan sitä toki hyvältä tuoksuu kuin pahalta. Lehmän lannan haju maalla kuuluu kyllä minun kevääni tuoksumaailmaan.

Elämä joka tapauksessa on täynnä erilaisia hajuja ja tuoksuja. Sade tuoksuu, kevät tuoksuu, meri tuoksuu, rakkaalla ihmisellä on oma tuoksunsa. Pienet vauvat joko tuoksuu tai haisee.                                    

Töissä ollessani tavoitteena on olla mahdollisimman tuoksuton. Mutta sielläkin on hajuja. Välillä töitä paiskiessa tulee hiki, kahvihuoneesta tulee aamulla vastustamaton tuoksu kun saapuu unisena aamuvuoroon ja täyttää kuppinsa Costa Ricalla, suojakäsineiden haju tarttuu käsiin, töissä tapaamani ihmiset voivat syystä tai toisesta erittää joko parfyymin tai virtsan hajua.

Hajusteiden käyttö ei siis ole minulle arkipäivää. Jostain syystä, todennäköisesti markkinamiehet olivat olleet ovelia mainonnassaan, ajattelin että hankimpa itselleni joululahjaksi tuoksun. Kuitenkaan töihin ei voi tuoksua laittaa, kauppareissulle tuoksun suihkuttelu tuntuu jotenkin turhalta hienostelulta. Konserttiin mennessä koittaa miettiä vierustovereita, onkohan jollakin tuoksuyliherkkyys. On niitä toki jokunen tilaisuus vuodessa, kun on mukava sonnustautua muuhunkin hajuun kuin deodorantista tai saippuasta lähtevään. Lienee siis tulevaisuuden murhe, milloin aion tuoksua suihkautella.

Olin saanut jonkun kaupan kylkiäisenä näytteen Hugo Bossin Nuit -tuoksusta sekä vielä Boss Bottled ja Boss Jour Pour Femme. On muuten tolkuttoman hankala miettiä tuommoisesta pahvilärpäkkeestä, että mikähän noista nyt on oikeasti se tuoksun nimi, mikä tarkoittaa ihmisen sukupuolta ja mikä lienee valmistaja. Tuo Nuit pääsi pari kertaa testaukseen ja olin jo melkein tehnyt ostopäätöksen. Niihin kahteen muuhun en ole vielä ehtinyt koskea.

Aikani kosmetiikkaosaston tuoksuhyllyjä kierrellessäni myyjä tulikin kysymään, tarvitsenko apua. Kerroin etsiväni sellaista tuoksua, mikä ei ole kovin juhlava eikä erityisen päällekäyvä. Entuudestaan minulta löytyy Calvin Kleinin Euphoria, mutta nyt haussa olisi jotain muuta. No sitten tulikin liuta kysymyksiä, joita en ollut tullut ajatelleeksi. Mihin tilanteeseen tuoksu tulee? Haluanko sen olevan kukkainen, mausteinen vai kenties jotenkin veteen liittyvä (ei kai se myyjä nyt "vetinenkään" voinut sanoa..) Hetken mietittyäni sain todettua, että ei ainakaan kukkainen tai mausteinen.

Myyjäparka sai sentään jotain luettua sanoiksi pukemattomista ajatuksistani ja tuoksutti minulla yhteensä neljää tuoksua. Kolmas kerta sanoi toden ja mukaani tarttui Bvlgari Omnia Crystalline. Enhän minä noista tuoksuista tajua muuta, kuin sen mikä tuoksuu omaan nenään hyvältä ja mikä ei. Siksipä olikin hauska kotona katsoa netistä, mitä tästä tuoksusta sanotaan: "Bulgarin klassikkotuoksun Omnia Crystallinen uusi EdP versio yhdistää raikkaan mandariinin ja herkän lootuksen santelipuun pehmeyteen." (www.sokos.fi) ja "Capturing the glowing clarity of crystal light, Omnia Crystalline illuminates, reflects, and reveals a woman's unique radiance, her femininity, her beauty - the inexpressible, irresistible lightness of her being." (www.sephora.com). Empä noista lainauksista tiedä, mutta hyvältä se mielestäni tuoksuu.

Ja kun olin kiltisti maksanut ostokseni, myyjä antoi mukaan vielä näytteet Giorgio Armanin Si ja Guccin Flora -tuoksuista. Nyt kun vielä keksisi, milloin noita kaikkia käyttäisi. Ainakin niillä saa aikaan ruotsinlaivan tax freen tuoksumaailman kun avaa kaikki pullot yhtä aikaa. Pyörii vielä pari kertaa napansa ympäri, niin vain karaoken äänet puuttuvat taustalta täydellisen elämyksen luomiseksi.