Tänään oli päivä, jolloin blogin nimi todellakin heräsi henkiin. Tiedossani oli, että piti käydä ihmisten ilmoilla ja näyttää myös siltä että kehtaa asunnon ovesta astua ulos.

Olisi siis kannattanut käydä vain kiltisti suihussa, sitten tukka ponnarille, lätkiä vähän CC-voidetta nassuun ja jo useamman viikon käyttämääni rajauskynää silmiin, niin kaikelta tältä olisi kenties vältytty.

En sitten kuitenkaan mennyt sinne suihkuun, vaan ajattelin, että kuivashampoo pelastaa vielä tänään hiukseni. Kuivashampoo toimi hyvin, niinkuin ennenkin ja sain väännettyä ihan kohtuullisen pinniviritelmän takaraivoon. Sitten oli toki hiuskiinteen vuoro. Pullon spraymekanismi on aiemmin toiminut moitteetta, mutta nyt lakkaa tuli suihkeen lisäksi jostain liitoksen välistä myös nestemäisenä norona pitkin putelin kylkeä. No eipä muuta kuin pesemään käsiä. Nutturahökötys tuntui joka tapauksessa onneksi saaneen riittävän määrän mömmöä pysyäkseen paikallaan.

Hiusten jälkeen sitten naaman kimppuun. Kasvoille meni nätisti kosteus- ja CC-voiteet, mutta sitten päätinkin palata jokin aika sitten melko hyväksi totemaani silmienrajaustyyliin. Eräs eyeliner-tussini on sekin alkanut vuotaa kuin seula jostain liitoksistaan, mutta väri pysyy onneksi melko nätisti korkin alla piilossa, eikä tahraa koko meikkipussukkaa. Olen sitä sitten ottanut pienellä, kapealla meikkisiveltimellä väriä ja vedellyt viivat melko onnistuneesti silmiini. Tällä kertaa väriä tulikin siveltimeen sitten vähän reilummin ja onnistuin tökkäämään sen sopivassa kulmassa luomeeni niin, että ripsien yläpuolella oli useamman millimetrin paksuinen viiva. Eipä sitä sitten auttanut kuin koittaa jotenkin pelastaa tilanne ja tehdä sitten oikein tuhdit rajauksen kumpaankin silmään. Ripsiväri sentään osui oikeaan paikkaan oikealla tavalla.

Kovin pakkeloidut silmät näyttivät sitten vähän hölmöltä parilta huulirasvalla päällystettyjen huulien kanssa. Joten eikun rajaamaan ja punaamaan. Tämän jälkeen totesin, että nyt näky on kovin kalpea, joten poskipunat paikalleen. Eikä tässä vielä kaikki, kokonaisuus vaati väriä kulmakarvoihin.

Sitten olinkin valmis lähtemään sivistyksen pariin, joka lopulta oli hissiretki kadulle, kolmen minuutin pistäytyminen eräässä toimistossa ja takaisin kotiin.